Muotialan nettonollapäästöjen saavuttaminen edellyttää innovaatioita, kannustimia ja investointeja.
Muoti- ja vaateteollisuus on yksi maailman saastuttavimmista teollisuudenaloista, sillä sen osuus maailman päästöistä on 4 prosenttia ja se vaikuttaa moniin kestävyysongelmiin, kuten veden ja maaperän köyhtymiseen, mikromuovien aiheuttamaan saastumiseen ja tekstiilijätteen lisääntymiseen. Euroopassa tekstiilien kulutuksella on neljänneksi suurin vaikutus ympäristöön ja ilmastonmuutokseen, ja sen ohittavat vain elintarvikkeet, asuminen ja liikkuminen. Maailman tekstiilikuitumarkkinoiden odotetaan kasvavan yli 150 miljoonaan tonniin vuoteen 2030 mennessä, joten ei ole ihme, että lukuisilla lainsäädäntöaloitteilla pyritään lieventämään alan ilmastovaikutuksia.
Esimerkiksi YK:n muotiteollisuuden ilmastotoimia koskeva peruskirja (Fashion Industry Charter for Climate Action) käynnistettiin vuonna 2018, ja sen tarkoituksena on tarjota polku nettonollapäästöjen saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä. Peruskirjan tavoitteena on vähentää alan kasvihuonekaasupäästöjä 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä muun muassa edistyksellä raaka-aineiden käytössä, uusiutuvan energian käytössä ja kiertotaloudessa.
Myös EU on asettanut kunnianhimoisia kestävyystavoitteita: sen tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä kaikki EU:n markkinoille saatetut tekstiilituotteet ovat kestäviä, korjattavia ja kierrätettäviä. Tämä on valtava saavutus, kun otetaan huomioon nykyinen todellisuus, jossa vain yksi prosentti maailmanlaajuisesti tuotetuista vaatteista kierrätetään uusiksi vaatteiksi, minkä estävät epäkypsä infrastruktuuri ja huonolaatuiset, kierrätykseen soveltumattomat materiaalit.
Näiden kunnianhimoisten tavoitteiden toteuttaminen edellyttää ponnisteluja kolmella rintamalla: innovaatioita, kannustimia ja investointeja.
Poliittisten päättäjien, lainsäätäjien ja brändien onneksi materiaali-innovaatioista ei ole pulaa. Päinvastoin viimeisten viiden vuoden aikana olemme nähneet useiden uusien innovaatioiden, kuten kestävien materiaalien, resurssitehokkaan värjäyksen ja tekstiilien jäljitettävyyden, osoittavan paitsi nerokkuutensa myös kaupallisen elinkelpoisuutensa.
Materiaali-innovaatioiden käyttöönotto ei riitä viemään meitä riittävän pitkälle EU:n kestävien tekstiilien etenemissuunnitelmassa, saati sitten saavuttamaan vuodelle 2030 asetettuja kunnianhimoisia tavoitteita. Vaikka monet muoti- ja vaatemerkit ovatkin sitoutuneet vähentämään merkittävästi ympäristövaikutuksiaan ottamalla mallistoissaan käyttöön kestäviä materiaaleja – ja muotimerkkien kysyntä kestäville kuiduille epäilemättä kasvaa entisestään – laajamittaisen muutoksen aikaansaaminen riittävän nopeasti edellyttää lainsäätäjiltä ja poliittisilta päätöksentekijöiltä kannustimien ja investointien tuplaamista.
Investoinnit ja kannustimet maksavat lopulta itsensä takaisin, kuten olemme nähneet muotiakin pidemmälle vihreässä siirtymässä edenneillä teollisuudenaloilla.
Ben Selby, Spinnovan talous- ja varatoimitusjohtaja
Allan Andersen, Spinnovan myyntijohtaja
Katso Spinnovan haastattelu aiheesta COP28-ilmastokokouksesta täältä (englanniksi).